Karoliina Hellberg

Karoliina Hellberg

Karoliina Hellberg kirjoitti KuvAn opiskelijablogia vuoden 2012 alusta syksyyn 2013. Blogit löytyvät arkistosta.

Karoliina Hellberg

1.3.2013

Fragonardin keinu

Tuutorointiviikosta sekä erityisesti Rococosta ja englantilaisista perhedynastioista.

Sladessa tuntuu teemaviikot olevan yleisiä. Toissa viikolla oli meneillään mystinen "Reading week" ja tämä viikko on omistettu tuutoroinnille. Meidät on jaettu KuvAn tapaisesti vuosittain vaihtuviin ryhmiin, joilla on omat vastuuopettajansa.  Ideana on, että näissä ryhmissä olisi opiskelijoita kaikilta osastoilta (maalaus, kuvanveisto, media). Olen itse taiteilija Liz Ridealin ryhmässä, ja vietimme tiistaipäivän ryhmän kanssa tutustuen ensin kaikkien uusimpiin töihin sekä vierailemalla iltapäivällä the Wallace Collectionissa. Liz:in töitä voi nähdä hänen nettisivuillaan: www.lizrideal.com

Sladessa varsinkin maalareiden työtilat ovat hyvin avonaisia, mikä tekee muiden töiden kurkistelemisen melko helpoksi. Minulla oli siis monista tekijöistä jo ennakkokäsityksiä, tai ainakin muistikuvia joistain teoksista. Yleensä nuo ennakkokäsitykset kuitenkin heilahtavat jollain tapaa, kun kuulee itse tekijältä hänen ajatuksiaan. Sellaisissa tilanteissa huomaa selvästi, miten käänteentekevä taiteilijan puheenvuoro voi olla sekä miten paljon sen tuomaa valtaa voi käyttää katsojan ohjailemiseen. Olin itse myös noiden ajatuksien edessä kun mietin sitä, mitä laittaisin esille, tai yleensä mitä kertoisin tekemisistäni tai itsestäni. Usein sitä kuitenkin keskustelee töistään jonkun sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa on jo jonkinlainen historia. Puhtaalta pöydältä aloittamisessa on toki jotain hyvin kutkuttavaa mutta myös jotain työlään tuntuista, vaikuttavatko nämä uudet työt ihan ihmeelliseltä ilman mitään pohjaa? 

Iltapäivällä menimme tosiaan the Wallace Collectioniin, joka on keskittynyt 1700-luvun ranskalaiseen maalaustaiteeseen, sisustukseen ja koriste-esineisiin. Rococo!

Kokoelma omistaa esimerkiksi tämän mahtavan teoksen:

Jean-Honoré Fragonard / The Swing tai The Happy Accidents of the Swing / n. 1767

Eräs amerikkalainen vaihtari kiljahti teoksen nähdessään " I can´t believe it´s so smaaall" !

Kokoelman takana on hyvin mielenkiintoinen perhedynastia, joka luonnollisesti oli osa kuninkaallista sukupuuta 1500-luvulta. Myöhemmin suvun miehistä tuli Hertfordin markiiseja, joista neljännen avioton lapsi Richard Wallace oli. Hänen isänsä, neljäs Hetfordin markiisi, kuitenkin tunnusti hänet pojakseen ennen kuolemaansa, mikä oikeutti hänet mittavaan perintöön, joka sisälsi jo itsessään suuren taidekokoelman, jota Wallace mittavasti kartutti erityisesti 1700-luvun ranskalaisella taiteella. Vuosi isänsä kuoleman jälkeen hän meni naimisiin pitkäaikaisen rakastajatterensa sekä 30-vuotiaan poikansa äidin kanssa, joka työskenteli apulaisena pariisilaisessa hajuvesikaupassa. Suvun omaisuus perustui suurilta osin kiinteistöomistuksiin Irlannissa, (he käytännössä omistivat puoli Irlantia) sekä kolmannen markiisin vaimon mittavaan perintöön. Tanssijatar Maria Fagnani peri kahden englantilaisen aatelismiehen omiaisuuden, sillä he molemmat uskoivat olevansa hänen isänsä!

William Hogarth / The Shrimp Girl / n 1740-1750

Rococo on myös aikakautena hyvin mielenkiintoinen. Barokkia seurannut aikausi tuo nopeasti mieleen pastellit, sadunomaisuuden, joutilaisuuden.. Tyylisuuntana rococohon kohdistuu joskus myös vähättelevää suhtautumista, liittyen siihen että se olisi jollain tavalla liian kepeätä tai pelkkää merkityksetöntä pintaa. Kun katsoi useita aikakauden teoksia niin nopeasti huomasi, että niissä on usein hyvin vahva lataus (melko usein eroottinen) sekä jotenkin tukahduttava tunnelma. Ne todella vangitsevat katsojan, ja vaikuttavat olevan äärimmäisen tietoisia siitä. Rococo-ajan pehmeälinjaiset potretit saattavat ensi silmäyksellä näyttää utuisen viehkeiltä, mutta vähitellen niissä saattaa huomata erikoisia tai epäedullisia huomioita kuvattavassa. Ne ovat myös usein hauskoja! Vaikka kuvakieli kertoisikin ihmeellisestä ikuisesta sunnuntaista on juuri siitä henkivässä epämiellyttävyydessä tiedostavaa parodiaa. Töistä tuli mieleen eräs nykyajan maalari John Currin:

John Currin / Park City Grill / 2000

John Currin / Stamford After-Brunch / 2000

blog comments powered by Disqus